Tero Hytönen: Ohjattua aavistelua

Suurin oivallus taiteen kautta toimimisesta työelämässä liittyy oman työn ja position uudelleen ajatteluun.

On hetkiä, jolloin on hyvä heitellä ideoita ja unelmoida isosti. Toisaalta on taas hetkiä, jolloin tulisi tiivistää, kiteyttää isoa asioita muutamaan selkeään lauseeseen. Välillä tarvitaan selkeää ohjaajan roolia, niin ettei kaikki tuntuisi vain hötöltä. Välillä on tärkeää antaa tila ja vapaus eikä jarruttaa, näin silloinkin kun tilanne ei ole menossa alunperin ajateltuun suuntaan. Näitä ääripäitä ja kaikkea niiden väliltä.

Selkeästi pisimpään pääsee olemaan kuitenkin ei-tietämisen positiossa. Kai sitä voi kutsua myös oppimiseksi, tutkimiseksi tai ihmettelyksi. Tässä tilassa sitä on jotenkin painottomana, kelluen ja aavistellen. Oma ammattitaito ei olekaan kuin ruuvimeisseli, millä väännellään tietyn muotoisia ruuveja. Ennemminkin se on ohjattua aavistelua, joka koko ajan vaikuttaa taustalla, silloinkin kun sitä ei ajattelisikaan.

Kiinnostavaa työparina toimimisessa on erityisesti se, että siinä on yhden sijaan kaksi aavistelijaa. Haluan pystyä luomaan turvallisen ja avoimen tilan, jossa me molemmat voidaan hypätä tähän painottumuuteen ja ihmettelyyn. Jos se onnistuu, niin kokemukseni mukaan kaikki muu sujuu varmasti ongelmitta.

Tero Hytönen osallistui mentorointiohjelmaan työparinaan tuotantotalouden insinööri ja tulevaisuuden tutkija Antti Uimonen.

Lisää tästä sisällöstä SEMINAARISSA